| 1 min

Muovin nousu ja tuho – ja mitä niiden välissä tapahtui

Monet meistä pitävät muovia välttämättömänä pahana: emme oikein haluaisi sitä elämäämme, mutta arjessa tuntuu vaikealta siltä kokonaan välttyäkään.

Ihmiskunta ei ole koskaan aiemmin ollut ympäristöasioissa yhtä tiedostava kuin nyt, ja pyrimme epätoivoisesti löytämään uusia keinoja muovin käytön vähentämiseen. Käytämme ostosreissuilla kestokasseja, muovipillit ovat vaihtumassa paperisiin ja yhä useampi käyttää bambuhammasharjaa ja jopa uudelleen käytettäviä vanupuikkoja ja kasvojenpuhdistuslappuja.

Monelle voikin tulla yllätyksenä, että muovia alettiin alun perin valmistaa nimenomaan kestävän kehityksen nimissä. Sitä markkinoitiin materiaalina, joka auttaisi säästämään luontoa.

joulukuuta 13, 2019

Muovin nousu

Muovi on kattonimitys yhden tai useamman polymeerin seokselle. Polymeeri tarkoittaa kirjaimellisesti ”monesta osasta koostuvaa”, ja se sisältää pitkiä molekyyliketjuja. Polymeerejä esiintyy sekä luonnossa – esimerkiksi selluloosana, raakaöljynä ja muina polttoaineina – sekä synteettisesti ihmisen valmistamana.

Synteettiset polymeerit olivat aikanaan mullistava keksintö. Niiden avulla kehitettiin aiempaa kestävämpiä, keveämpiä ja joustavampia muoveja, mikä laajensi merkittävästi muovien käyttömahdollisuuksia.


Toinen maailmansota nosti muoviteollisuuden uudelle tasolle, sillä muovi tarjosi kätevän vaihtoehdon muutoin niukoille resursseille.  Esimerkiksi Yhdysvalloissa muovintuotanto kasvoi tuolloin 300 prosentilla.

Ihmiskunta alkoi nopeasti pitää muovia ihmekeksintönä, joka korvaisi minkä tahansa muun materiaalin edullisuutensa ja rajattomilta vaikuttaneiden käyttötarkoitustensa ansiosta.

“Muovin mahdollisuudet antoivat joillekin tarkkailijoille melkein utooppisen näkemyksen aineellista vaurautta täynnä olevasta tulevaisuudesta [...].” 

Lainaus: Sciencehistory.org 

Muovin tuho

 

Jos muovi tosiaan oli ihmekeksintö – ja jotkut ovat edelleen sitä mieltä, että se oli – miksi sen valtakausi näyttäisi olevan päättymässä?

Ironista sinänsä, muovin suosiota nakertavat juuri ne ominaisuudet, jotka olivat alun perin sen menestyksen suurimpia avaimia. Muovi kun suunniteltiin paitsi helposti pois heitettäväksi myös ikuisesti kestäväksi.

Muovijätteen massiivinen määrä valtamerissä huomattiin jo 1960-luvulla, joka oli muutoinkin ympäristötietoisuuden nousukautta. Tietoisuus merten saastumisesta levisi hiljalleen yhä laajemmalle ja huoli kasvoi 1970- ja 1980-lukujen ajan. Muovijätteen jatkuva lisääntyminen alkoi toden teolla vaivata asiantuntijoita.

Ajan mittaan on myös käynyt ilmi, ettei muovi olekaan niin harmitonta ja terveydelle vaaratonta kuin alkuun luultiin. Tietyt lisäaineet ja kemikaalit, jotka tekivät muovista kestävää, kevyttä ja joustavaa, saattoivatkin olla haitallisia ihmisten terveydelle. Ei ollut tarkkaa tietoa siitä, millaisia negatiivisia vaikutuksia kemikaaleilla saattaisi olla ruokaan ja veteen tai millaisia muutoksia ne aiheuttaisivat ihmiskehoissa pitkäaikaisen altistuksen ja kertymän myötä.

Muovin maine on kokenut isoja kolauksia myös yksittäisten, ikoniseksi muodostuneiden kuvatodisteiden myötä. BBC:n dokumenttisarja Blue Planet sai ensiesityksensä vuonna 2001 ja paljasti muovisaasteen huolestuttavan todellisuuden merissä. Aihe nousi tällöin laajaan julkiseen keskusteluun.

Untitled

Konkreettisia todisteita merten tilanteesta ovat olleet myös valokuvaaja Justin Hofmanin merenalainen kuva merihevosesta, joka on kietoutunut käytetyn, pinkin vanupuikon ympärille, sekä video merikilpikonnasta, jonka henkeä uhkasi muovinen mehupilli. Päivittäin käyttämiemme tavaroiden vakava vaikutus luontoon ja eläinkuntaan tuli näin kiistattomalla tavalla näkyväksi.

Tutkijat ovat tienneet muovin aiheuttamista ympäristöongelmista jo pitkään, mutta suuren yleisön tietoisuus tilanteesta on lisääntynyt toden teolla vasta viime vuosina. Verrattain tuoreita trendejä ovat myös puheet kuluttajakäyttäytymisen murroksesta ja ostovoimasta positiivisen muutoksen ajurina.

Lainaus: Lydia Butler, DS Smith Customer Sustainability and Projects Specialist


Muovinjälkeinen aika?

Muovia markkinoitiin alkuun korostamalla sen käytännöllisyyttä ja kätevyyttä. Tuohon aikaan huomio ei vielä kiinnittynyt siihen, mitä muoville käytön jälkeen tapahtuisi. Kun muovin tuhoisat vaikutukset olivat tulleet laajalti julkiseen tietoon 1980-luvulla, muoviteollisuudella oli vastaus valmiina: kierrätys.

Tällä hetkellä vain noin 9 % kaikesta koskaan valmistetusta muovista on kierrätetty. Noin 12 % muovista on poltettu ja 79 % siitä on päätynyt kaatopaikoille tai meriin. Joidenkin ennusteiden mukaan merissä voi olla enemmän muovia kuin kaloja vuoteen 2050 mennessä, jos emme muuta nykyisiä toimintamalleja.

Ihmiskunta on keksinyt itsestään ajavat autot ja avaruusturismi kolkuttelee ovella. Miksi ihmeessä muovinkierrätys on vielä lapsenkengissä?

“Maailma on käännekohtdassa. Milleniaalit odottavat, että tuotanto ja kulutus tapahtuu kiertotalouden muodossa, jossa luontaiset "jätevirtojen" hyödyntäminen on  samanarvoista. "

Lainaus: Tom Szaky, CEO, Terracycle

Jos kierrätys olisi yksinkertaista, kaikki tekisivät sitä. Asiaa mutkistaa ensinnäkin se, että muovia on käyttötarkoituksesta riippuen monessa eri muodossa ja koossa. Monimuotoisuus ja -käyttöisyys on ollut yksi muovin parhaista mutta myös ongelmallisimmista ominaisuuksista. Erityyppisten muovimateriaalien tunnistaminen ja lajittelu on vielä nykyäänkin teknisesti liian haastavaa. Eri muovilaatujen kierrätys yhdessä taas johtaa erittäin heikkolaatuiseen muoviin, jonka jatkokäytölle ei ole järkeviä markkinoita.

Toisekseen kierrätys vaatii paljon vaivannäköä ja suuria investointeja. Tällä hetkellä uutta muovia on vielä taloudellisempaa valmistaa neitseellisistä materiaaleista kuin käytetystä tai kierrätetystä muovista. Voimme vain toivoa, että lainsäädäntöä uudistetaan ympäri maailman kannustamaan yrityksiä kierrätetyn muovin käyttämiseen ja tekemään eri muovilaatujen kierrättämisestä taloudellisesti kannattavaa.

Lopulta ratkaisevaa on kuitenkin oma suhtautumisemme muoviin ja sen käyttämiseen. Muovi tuntuu monelle korvaamattomalta materiaalilta nopeatempoisessa nykyarjessa. Muovia on kaikkialla, ja kaikki me käytämme sitä. Koska muoville keksitään jatkuvasti uusia käyttötarkoituksia, sitä myös valmistetaan jatkuvasti lisää.

Ihmiskunnan on kuitenkin ajateltava muoviin perustuvat talousmallinsa uudelleen. Meriin päätyy tällä hetkellä vuosittain jopa 8 miljoonaa tonnia muovia. Tämän tietäen: olisimmeko jo valmiit luopumaan joistakin arjen ylellisyyksistä?

 

Kuluttajat päättävät

Kuluttajat ovat oppineet vuosien mittaan suhtautumaan erittäin kriittisesti kaikkea lukemaansa kohtaan. Sosiaalinen media on puolestaan mahdollistanut avoimen yhteisen keskustelun ja tähänastisten totuuksien julkisen kyseenalaistamisen

Esimerkiksi Greenpeacen lanseeraama #IsThisYours -kampanja lisäsi Instagramin ja Twitterin kautta tietoisuutta siitä, että muovia päätyy valtavasti paikkoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu. Kampanja pyrki herättelemään kertakäyttömuovia valmistavia ja sitä tuotteissaan käyttäviä yrityksiä kantamaan vastuunsa.

#isthisyours image from Instagram account

Kuvat:#isthisyours on instagram 

Yritykset tekevätkin nyt rohkeita lupauksia. Tietoisuus ilmastonmuutoksesta on levinnyt laajalle, ja kuluttajilla on merkittävää vaikutusvaltaa yritysten päätöksentekoon. Innokkaimmin toimintamallejaan muuttavat yritykset, joiden ympäristöteot näkyvät selvästi myös kuluttajille.

“Ihmiset eivät välttämättä välitä ympäristöstä entistä enemmän, mutta olemme kaikki tietoisempia ja välittämisestä on tullut suositumpaa.”

 

Osa yrityksistä voisi luopua helposti kaikesta muovinkäytöstään ja siirtyä kokonaan kartonkiin, jos vain niin haluaisivat. Yritysten tuotteet saattavat kuitenkin olla luonteeltaan sellaisia, etteivät kuluttajat huomaisi eroa. Siksi muutoksia ei tehdä.

Joidenkin muutoshalukkuuden taas nujertaa se, että lyhyellä aikavälillä siirtymä vaatisi merkittävän taloudellisen panostuksen ja tuotteille riittää ostajia pakkausmateriaalista riippumatta. Kuluttajat eivät siis ole valmiita tekemään omassa käytöksessään muutosta, minkä kyseiset yritykset hyvin tietävät.

Todellakin: taloudelliset syyt ovat yksi yleisimmistä esteistä muovipakkausten käytön vähentämiselle tai lopettamiselle. Hallitusten olisikin syytä lisätä tukeaan kierrätyksen edistämiselle muun muassa lainsäädännöllisin keinoin, innovaatioilla ja vaikuttamalla kuluttajien ostokäyttäytymiseen.


“Puhtaat valtameret voivat tukea ihmisten terveyttä ja sen edistämistä; jos annamme [...]. Se tarkoittaa lainsäädännön, innovaatioiden ja kuluttajien valintoja korvaamaan muovia paremmilla vaihtoehdoilla.


Lainaus: Erik Solheim, Executive Director, UN Environment

Positiivista kehitystäkin on onneksi tapahtunut. Esimerkiksi toukokuussa 2019 astui voimaan EU:n direktiivi, jolla rajoitettiin ja osittain kiellettiin tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden käyttäminen. Kyseiset muovituoteryhmät muodostivat yhteensä 70 % kaikista maailman meriä saastuttavista jätteistä.

Kiina taas kielsi vuonna 2018 muovijätteiden tuonnin, mikä on osaltaan painostanut muovipakkausteollisuutta etsimään uusia, ympäristöystävällisempiä ratkaisuja muovijätteiden käsittelyyn


“Kierrätyssysteemit eivät voi koskaan pysyä muovin tuotannon tasolla. Ainoa ratkaisu on tuottaa muovia vähemmän. ”


Lainaus: Kate Lin, Senior Campaigner with Greenpeace East Asia

Pakkausteollisuuden murros

 

Muovipakkausteollisuus on muuttunut viime vuosina merkittävästi, ja se elää edelleen murroksen aikaa. Toiminnan avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle on yhä suuri tarve.

Yksi esitetyistä ratkaisuista on muovin kierrätyksen lisääminen. Tiettyjen muovityyppien kierrätys vaatii kuitenkin niin paljon energiaa, ettei se välttämättä ole ympäristön kannalta paras ratkaisu. Materiaalikuljetusten aiheuttamat hiilipäästöt lisäävät myös osaltaan kokonaishiilijalanjälkeä.

Olisiko sitten kartongista pakkausteollisuuden Graalin maljaksi? Ehkä ei sentään – ainakaan heti ja täydellisesti. Uuden ajan innovatiiviset pakkausratkaisut ovat kuitenkin uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä tai kompostoitavia, ja ne vahvistavat siten kiertotalouteen perustuvaa, ympäristöystävällisempää toimintamallia.

Etenkin suuret yritykset ja vähittäiskauppiaat ovatkin alkaneet hiljalleen ymmärtää jutun juonen: kestävän kehityksen mukainen tulevaisuus kootaan useista eri osista, ja jokaisella pienellä palasella on siinä oma paikkansa. Myös pakkausteollisuuden on jatkuvasti kehitettävä ja valittava älykkäämpiä ratkaisuja, ja kartongilla on tässä kokonaisuudessa oma vahva sijansa.

cardboard recycling

Pakkausteollisuuden on tietoisesti valittava älykkäämpiä pakkauksia, joissa  kartongin rooli voi varmasti olla suurempi.

Jälleen kerran, ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua, joka estäisi muovia pilaamasta valtameriämme. Olipa kartonki vallankumouksellinen ratkaisu vai ei, siitä voi lukea lisää toisaalta tästä blogista.

Sam Jones
Sam Jones Sustainability Strategy and Communications Manager Sam.Jones@dssmith.com

Asiantuntijasta sanottua

Sam is responsible for oversight of the Group sustainability strategy and its ongoing development and coordination through the Group Sustainability Committee. Complimentary to this he is responsible for leveraging DS Smith's sustainability credentials to maximise value with internal and external stakeholders, including customers, investors, employees and regulators, capturing the value and benefits for the business.